Suuntana omavaraisuus #maaliskuu2021 - Kevättä ja kierrätystä

Toivotan sinut jälleen tervetulleeksi seuraamaan Suuntana omavaraisuus -blogisarjaa! Sarjassa omavaraisuuteen pyrkivät sekä kevyemminkin omavaraistelevat bloggaajat tuumivat kukin tahoillaan yhteisiä aiheita. Sarjan postaukset julkaistaan kuukausittain, aina kuun ensimmäisenä maanantaina. Muitten bloggareitten tekstit löytyvät tämän jutun lopusta. Sarjaa vetävät Tsajut -blogin Satu ja Korkealan Heikki. 

Helmikuun yhteispostauksessa kerroin hieman elämäntilanteestani ja tavoitteistani. Siitä ja yrttihaudukkeista pääset lukemaan tästä.

Helmikuu on lopuillaan tätä kirjoittaessani. Ihanaa, että olemme vihdoin saaneet nauttia kauniista, lumisesta talvesta myös täällä lounaisrannikon tuntumassa!

Talvesta huolimatta kesä on jo mielessä ja esikasvatukset ovat vihertäneet hyvän tovin. Tammikuussa Plantui sisäpuutarhaan kylvetyt chilit ja paprikat ovat hienossa kasvussa. Suurin osa mainituista, sekä latva-artisokat, jättisipulit ja munakoisot on koulittu vahvempaan multaan kasvamaan. Purjot ja kuukausimansikat on kylvetty, mutta tomaatit saavat vielä odotella vuoroaan maaliskuun puoliväliin, joskin muutamia kääpiökasvuisia dwarf -lajikkeita ajattelin laittaa alulle vesiviljelyyn heti alkukuusta. 

Viime kirjoituksessa kerroin kasvimaa-alaa tontilla olevan neljä aaria. No en tiedä mitä ihmettä olin laskeskellut, ainakaan en ollut ajatellut laisinkaan samalla. Kasvimaata on oikeasti noin aari, mikä luo kyllä painetta laajentamiseen. 

Pidän lavatarhoista, ja mietinkin nyt tosissaan sellaisen rakentamista tontin toiselle sivustalle. Hieman, tai aika paljonkin, haluttaisi myös perustaa lavatarhan yhteyteen no dig -kasvimaa suoraan nurmikon päälle. 

Lavatarhoissa ehkä parasta on se, miten viljelykset nousevat niissä esille. Lavojen reunoille on ihanaa kylvää ryöppyäviä kesäkukkia kuten krassia. Lamopinaatti ja avomaankurkkukin valuvat upeasti alas lavan laidoilta. 
Myös lapset kokevat mahtavia viidakkohetkiä kulkiessaan korkeitten kasvustojen lomassa.

Taivasalla kaikki viljelykset eivät tuota toivottua satoa, joten hankin ensihätään edullisen, mutta ilmeisesti ihan kohtuullisen hyvän pressukasvarin. Kokoa sillä on noin yhdeksän neliötä. 

Kasvihuoneasiasta solahdetaankin kivasti kuukauden yhteiseen aiheeseen, kierrätykseen ja siihen miten kierrättämällä venutellaan penniä kunkin elämässä. 

Meille on pressuhuoneen seuraajaksi (=kaveriksi...) suunnitteilla jonkinmoinen lasikasvihuone, vanhoista ikkunoista koottu. Täällä on kuulemma jossakin jo ikkunoita jemmattuna ja saan niitä tutulta vielä lisääkin. Haluan vähintään kymmenen neliön huoneen, miksei vähän isommankin, joten ikkunoita kyllä kuluu. Kasvihuoneesta kannattaa tehdä tarpeeksi suuri, tila tulee kuitenkin loppumaan kesken. Suuruuden- tai pikemminkin määränhulluus vaivaa minua näissä asioissa. 

On hauskaa miten mieli muuttuu matkalla, mullahan oli selvät suunnitelmat kasvihuoneen suhteen. Halusin käytännöllistä kennolevyä, joka pitäisi lämmön sisällään pitkään eikä tarvitsisi koko ajan pelätä sen särkymistä. Tyyli taitaa nyt kuitenkin voittaa.

Kasvari vaati täytteekseen tomaatteja. Ne olen tavannut koulia maitotölkeistä leikattuihin purkkeihin. Tölkkien keräily onkin jo vauhdissa, hyvä niin, taimia kun tulee varmasti taas olemaan paljon, ja tölkkejä kulunee ainakin satakunta. Täytyypi ehkä jälleen pyytä myös läheisiä säästämään maitopurkkejaan. Vastineeksi he saavat sitten taimia, en toki änge kaikkia meille. Tölkkien ohella käytän esikasvatuksissa myös vanhoja ostokukkien muoviruukkuja. Tomaatilla tölkit toimivat mielestäni mukavammin, kun ne muotonsa puolesta antavat mahdollisuuden koulia taimet syvempään. 

Sadon säilömiseen käytetään niin ikään kierrätysmateriaalia: vanhoja lasisia purkkeja ja pulloja. Nyt olen pyytänyt miestä ostamaan eväsjuomiseksi tiettyä mehua, koska sen pullo on kivan mallinen ketsuppipulloksi. (Ostomehua koska ruokalipukkeet) :D

Marjat ja sienet pakastan ennemmin purkissa kuin pussissa, koska purkin voi helpommin tiskata ja käyttää uudelleen ja uudelleen. Hyödynnän myös jätski- ym purkkeja muutamia kertoja ennen muovinkeräykseen viemistä. 

Näin omakotitalossa ihan tavan kierrätyskin venyttää penniä: roskiksen voi tyhjennyttää harvemmin ja halvemmalla, kun lajittelee jätteensä. Toki meillä on ennenkin lajiteltu, vaikkei se meillä kukkarossa näkynytkään.
 
Tietysti myös kompostoimme, joten biojäte kiertää bokashipytyn kautta puutarhaan maata voimistamaan. Uusien kukkapenkkien rakentamiseen ei oma multa riitä, joten paikka noille jätekuluissa säästyneille pennosille kyllä löytyy, multaliikkeen kassasta.. :D 


Puutarhassa syntyvä leikkuujäte, oksat ja risut, on niin ikään tarkoitus saattaa kasvimaalle, joskin biohiilen muodossa. Kierrätyshengessä hiilettimen voi väsätä vaikka vanhoista öljytynnyreistä.

Meillähän on kaksi pikkuvesseliä, jotka kasvavat ulos vaatteistaan aika ajoin. Puhki ne onneksi kuluvat harvemmin. 
Käyn ihan liian vähän kirppareilla, sellaisia ei ole sopivan reitin varrella, eikä oikein tule sinne erikseen lähdettyäkään. Vaatteet meille hankitaankin usein uutena, jonkun verran myös kaverin lapsilta pieneksi jääneenä. Pyrin kuitenkin ostamaan laadukkaampia vaatteita, joitten materiaalit niin sisä- kuin ulkovaatteissakin kestävät vielä meidän kaksikolta hyväkuntoisina eteenpäin. Näin saan sitten takaisinpäin jonkun verran euroja isompien vaatteitten hankintaan. Kirppistely olisi kyllä sellainen kohta, jossa voitaisiin kierrätysmielessä tsempata.

Joskus vaatteet kuitenkin hajoavat tai saavat ikitahroja, joihin ei tepsi aurinko eikä sappisaippua. Niitten eteenpäin laitto ei ole enää mielekästä, joten leikkaan niistä reilun kämmenen kokoisia lappuja ja jämäpaloista pylpyröitä. Talouspaperia meillä ei kulukaan ollenkaan, sillä käytämme joko pestävää rättiä tai kuvanmukaisia poikien nukkaisista, virttyneistä tai vanuneista vaatteista leikattuja kaksipuoleisiksi saumuroituja kestotalouspapereita. Näitä ja pylpyröistä ommeltuja vanulapun korvikkeita olen antanut myös lahjaksi. Tällaiset kestoversiot ja rätit heitän sitten koneeseen muun pyykin joukkoon ja taas on millä pyyhkiä!

Onnekseni en ollut vielä hankkinut itselleni isoa kattilaa: täällähän sellainen oli isoisän kaapin nurkassa tarpeettomana. Käyttöön se on nyt kuukauden aikana päässyt jo useampaan otteeseen. Aina kannattaisikin heti ostohimon iskiessä koluta läpi läheistenkin kaapit, jos vaikka toiselle tarpeeton pääsisikin itselle käyttöön. 

Monenmoista kierrätyshommelia sitä harrastaa ihan huomaamattaan. Minä pidin tätä yhteistä aihetta aluksi tosi hankalana enkä meinannut millään keksiä mistä kirjoitella. Loppujen lopuksi olisin rönsyillyt varmaan muutaman aanelosen, jos olisin antanut ajatuksille vallan. Parempi säästää peukalonniveliä vähän tuleviakin kirjoituksia varten (läppäristä näet puuttuu neljän keskeisen kirjaimen ja välilyönnin näppäimet, joten näpyttelen kännykällä...).

Huhtikuussa onkin sitten jo varmaan kylvö- ja istutussuunnitelmiakin vähän mietitty, vaikka aika rennolla otteella aionkin asiaa lähestyä. Päätin vuokrata perunoille ja sipuleille palstan, koska vievät paljon tästä yllättävän pieneksi osoittautuneesta tilasta. Muutaman rivin toki laitan kotipihaankin kesällä herkuteltavaksi. 

Millaisia kierrätysideoita teillä on puutarhassa tai muutoin? Vihertääkö taimipöydillä vai luotatko suorakylvön voimaan? 

Suuntana omavaraisuus -blogisarjan maaliskuun muut julkaisut löydät näitten linkkien takaa:











Kommentit

  1. Jestas mitä sinnikkyyttä! Teit postauksen kännykällä? Pelkkä ajatus aiheuttaa täällä ahdistusta :D Noista kennolevyistä.. meillä ei ole niistä kuin surkeaa sanottavaa. Muutama vuosi ja kahden kasvihuoneen likimain kaikki kennolevyt on rikki. Ne ovat haperoituneet paahteessa, osittain ihan puhki ja kovat tuulet ovat aiheuttaneet myrskypäivinä niihin liikehalkeamia, jotka haurastuttaa levyt nopeasti. Itse en malta odottaa, että pääsen noista eroon ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kännykällä hoidan kaiken 😂 Tällä kertaa jopa kahdella, koska kuvat jouduin kaivamaan vanhasta. Kirjoitin siis toisella ja lisäilin kuvia toisella 😅
      Mahtaa noita kennolevyjäkin olla monenlaista laatua, mä oon kokenut et ne on todella tykättyjä. Kenen kennohuone/kennot sulla on?

      Poista
    2. Meillä on kaksi kasvaria, toinen tais olla K-Raudasta ja toinen oli verkkokauppa, joku ihan yleinen, ei Preego, koska se me lähetettiin takaisin heti saavuttuaan täytenä sutena :D

      Poista
  2. Terhakan näköisiä taimia! Tosi hyviä säästövinkkejä olit antanut. Meilläkin maitotölkit täyttävät taas kaapin päällisiä esikasvatusajan vuoksi. Aurinkoisia maaliskuun päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nuo purkit on kyllä todella käteviä. Mukavaa maaliskuuta!

      Poista
  3. Itselläni on ihan vaan itse tehty muovitettu (ammattikasvihuoneiden muovia) kausari ja hyvin kestänyt jo 4 vuotta. Ei mitään merkkejä, että vielä pitkään aikaan pitäisi muovien vuoksi uusia... itse tosin haluaisin jo suuremman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsuudessa täällä oli kans muovihuone. Mun muistoissa siellä kasvoi aina keltaisia päärynätomaatteja. Tietysti maailman parhaita 😄 Kunnon muovit varmasti kestävätkin erinomaisesti aikaa ja aurinkoa 👍

      Poista
  4. Mun huomio kiinnittyi samaan, kun Jovelan Johannan - kännykällä postaaminen vaatii kyllä melkoista tahdon voimaa :D Kiva päästä seuraamaan tuota sun kasvihuoneprojektia. Mulla on sama haaveissa, mutta toteutus ei tule osumaan ainakaan tälle kesälle. On taas niin monta rautaa tulessa. Samasta syystä täällä mennään suorakylvöillä ja ostotaimin (kesäkurpitsa, avomaankurkut ja yrtit). Ihanaa alkanutta kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ajattelin itsekin realistisesti ja hankin välaikaisvaihtoehdon. Toki mikäli se kestää hyvin, niin kyllähän se rinnalle jää käyttöön. Minäki ostan varmasti joitakin yrttien taimia torilta, vaikka paljon itse kasvatankin.

      Poista
  5. Onpa siellä esikasvatukset jo hienossa vauhdissa! Innostuin tässä samalla lukemaan edellisenkin postauksesikin, koska itselläkin tavoitteena päästä edes osittain omavaraiseksi teen suhteen :D Tulivat tarpeeseen nuo fermentoimis- ja kasvivinkkisi, joten kiitos niistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva juttu! Justiin viriteltiin hyllyä lisätilaksi 😄 Pitäisi tehdä myös lisäkylvöjä.

      Poista
  6. Olet melkoinen kännykkävelho. Arvostan.
    Terhakkaita taimia sinulla.
    Vastauksena kysymykseesi, osan esikasvatan, osa menee suoraan peltoon. Vedensäästäjänä en harrasta lavakauluksia. Kieltämättä ne olisivat paljon kauniimpia kuin avomaaviljelyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän avomaan viljelmätkin ovat kauniita, lavat tuovat mukavaa vaihtelua hiukan erilaisine mahdollisuuksineen. Aiemmat viljelmäni olivat kallion laella, koko päivän auringossa ja kastelun tarve oli yllättävän vähäistä. Kerralla kun kasteli kunnolla, niin kosteutta kyllä riitti. Toki olin juurikin olosuhteitten vuoksi muovittanut lavat.

      Poista
  7. Kännyä minäkin käytän aikas paljon bloggaamiseen. Ainakin kuvat siirrän siitä nykyään ja läppärillä nakutan osan tekstistä. Omat haasteensahan siinä on!

    Onpas sinulla jo aikas taimiviidakko! Itse olen taas kerran ihan vaiheessa taimikasvatuksissani. Vaikka eihän kai vielä mikään kiire ole!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan, vielä ehtii melkoisenkin taimiviidakon kasvatella! :D

      Poista
  8. Olen ymmärtänyt että akvaariossa ja kasvihuoneissa olisi samaa se, että suuremmassa on helpompi pitää tasaiset olosuhteet. Itse haaveilen suuresta kasvatusta, jossa mahtuisi sateella kahvittelemaan.

    Nuo teidän kestotalouspaperit ovat kauniita, meillä mennään huolittelemattomin reunoin ja lopputulos ei ole kuvauksellinen ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmastikin näin, tilanpuutteen lisäksi pienissä on muitakin ongelmia :D
      Itsekin haluaisin sitten lopulliseen sellaisen avoimen "eteisen" jossa olisi tilaa multapuuhille ja pienelle pöytäryhmälle. :)

      Poista
  9. Kennolevyistä sama kokemus kuin Jovelan Johannalla. Ei enää ikinä!!! Toki naapurissa on arvokkaampi kennokasvari, joka on kestänyt vuosia. Halpis kenno kasvarit pitäisi roskaamislailla kieltää. Meillä kesti kaksi myrskyä kunnes tuli kolmas ja jäljellä oli vain metallinen runko ja kattoluukku, jossa oli kennolevy kiinni.

    Navetoissa olen törmännyt sitten sellaiseen huippu vahvaan kennolevyyn, joka voisi toimia kasvarissa tosi hyvin. Suosittelen kuitenkin tekemään itse se on helpompi korjata ja huoltaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kyllä todella rahan ja luonnonvarojen haaskuulta. Inhoan kyllä lähtökohtaisesti kaikkea pilipali kamaa ja vältän sellaisten hankkimista.

      Kennokasvariksi olin ajatellut Akiron huonetta, niistä olen kuullut paljon hyvää enkä oikeastaan lainkaan huonoa, jos kasauksen monimutkaisuutta ei oteta lukuun.

      Poista

Lähetä kommentti