Muistojen puutarha

Olen perheineni saamassa todella upean mahdollisuuden: pääsemme näillä näkymin vuodenvaihteessa muuttamaan isovanhempieni taloon, jota ympäröi neljänneshehtaarin tontti. Puutarha on perustettu viitisenkymmentä vuotta sitten, ja erityisesti hyötyviljely marjapensaineen ja omenapuineen on ollut isossa osassa äitini vanhempien puutarhassa. Itse asiassa, varmimmin isoisäni edelleen löytää puutarhasta jonkin puuhan parista. 

Olen viettänyt isovanhemmillani todella paljon aikaa, lapsesta lukioikään asti. Koen, että isovanhemmiltani saama malli on ollut isossa osassa siinä, mikä minusta on kasvanut. Luonnonläheisyys ja kotitarveviljelyn arvostus ei kuitenkaan ole vain heiltä peräisin: sukuni on kauttaaltaan hyvin puutarhainnostunutta, molempien vanhempieni puolelta. En myöskään ole lähisukuni ainoa puutarhuri (joskin ehkä kehnoin, sillä heti valmistumiseni jälkeen, 10 vuotta sitten, työllistyin ja vakinaistuin vähän vahingossa siisteihin sisähommiin). 

Olen todella, ja ihan itkuun asti, otettu siitä että pääsen jatkamaan isovanhempieni osoittamaa polkua ja huolehtimaan heidän kotipihastaan. Puutarhassa moni asia on hiipunut, selväähän tuo, isoäitinikin on ollut poissa jo pientä hetkeä vajaa 10 vuotta. Hän oli aina nyppimässä ja kuopsuttamassa milloin minkäkin puskan juurella <3

Minulla on todella paljon ihania muistikuvia puutarhassa vietetyistä hetkistä, siitä miten perhoset parveilivat nauhuksissa ja mehua juotiin terassilla Tupperin kannellisista retrokupeista. Kuinka marjapuskien alle saattoi sukeltaa ja kimalaisia pelastaa vesisaaveista. Makoisat ahomansikat, valtavat raparperit ja mittaamattoman makeat porkkanat taikka muovihuoneessa napostellut keltaiset päärynätomaatit eivät ikinä häivy mielestäni. Voisin kyynel silmässä, hymynkare kasvoillani muistella ikuisesti kesäaamun kasteen tuntua paljaissa varpaissa, kun yöpaitasillaan kirmasimme pihan perälle keinumaan sisareni kanssa.

Tätä lapsuuden muistojen kultaa vaalien haluan lähteä puutarhaa hoitamaan. Tuo piha tulee todellakin olemaan minulle sydämen asia, sekä tie kohti parempaa henkistä hyvinvointia. Tunnen, että keväällä voin vihdoin seistä maassa, jossa juureni ovat minua koko ajan odottaneet.