Mäkikuismasta apua masennukseen?

Mäkikuisma (Hypericum perforatum) on keltakukkainen, noin polvenkorkuinen ruohovartinen kasvi. Sitä on käytetty erilaisiin rohdoksiin antiikin ajoista lähtien, ja onpa se löytänyt sittemmin tiensä lääkeluetteloon asti. 

Olen tavannut mäkikuismaa kuivilla tienpientareilla ja puutarhan karummilla paikoilla. Ulkomuodoltaan ja käyttöominaisuuksiltaan hyvin samankaltaiseen särmäkuismaan (Hypericum maculatum) olen törmännyt ennenmainittujen lisäksi sekä kuivalla että kostealla niityllä. Kerron lopuksi, miten opit erottamaan nämä kasvit toisistaan.


Mäkikuismaa on käytetty - ja käytetään - monensorttisten vaivojen hoidossa aina ihon haavojen parantamisesta lievän ja keskivaihean masennuksen hoitoon. Itse asiassa, Saksassa mäkikuisman käyttöä masennuslääkkeenä suosivat myös lääkärit, meillä taas suhtautuminen luonnonlääkintään vaikuttaa olevan melkomoisen nihkeää. 

Olen itse tainnut kärsiä lievästä masennuksesta jo vuosikausia. Taustalla on kiusaamista jo päiväkotiajoista aina lukion loppuun asti. Uskoisin, että hyväksytyksi tulemisen paine on ajanut - ja ajaa minua yhä - stressaamaan loputtomasti aivan turhistakin asioista. Olen todella stressiherkkä, fyysiseen ja psyykkiseen pahoinvointiin asti.

Omaan tilanteeseeni havahduin kuitenkin vasta hiljan. Usean vuoden todella kehnot, lyhyet ja katkonaiset yöunet sekä äitiydessä pärjäämisen paineet muitten elämän hankaluuksien rinnalla katkaisivat aasilta selän ja päätin hakea apua itselleni. 

Olen todella iloinen kaikkien heidän puolestaan, joita reseptillä saatavat mielialalääkkeet ovat auttaneet ja auttavat. Minä en kuitenkaan itse halunnut sivuvaikutusten pelossa ryhtyä niitä syömään, ainakaan ennen kuin olen tutkinut muita vaihtoehtoja ja yrittänyt löytää itselleni keinoja vaikkapa juuri stressin purkuun.
Olenkin löytänyt monenlaisia keinoja mielen tasapainon ja hyvinvoinnin ylläpitämiseen:

1) Fyysinen työskentely auttaa minua tasoittamaan paineita. Olen kiukun keräilijä, ja kunnon maankääntöpuuhat, multasäkkien rehaaminen paikasta toiseen, tai vaikka nyrkkeilysäkin mäiskintä auttaa päästämään höyryjä pään sisällä pihisevästä pannusta.

2) Luontoyhteyden ylläpito vaikka vain rauhallisia metsäkävelyitä tehden keventää kummasti mieltä. 
Lämpimään vuodenaikaan pyrin myös maadoittumaan päivittäin: useimmiten se tapahtuu itsestään, sillä kevään myötä polkaisen kengät jaloistani ja tallustelen mieluiten avojaloin. Olen vasta tänä kesänä ymmärtänyt, miten olenkaan imenyt luonnon rauhoittavaa energiaa itseeni jo teini-iän tuskissa loikkiessani rantakiviä pitkin ja makoillessani tuntikausia nurmikolla koiraa rapsutellen. 

3) Itsesääliin ja negatiivisuuteen ajavan ajattelun tunnistaminen ovat todella tärkeässä asemassa siinä, miten syvälle alakuloon ajaudun. En väitä, että masennus olisi ainoastaan asennekysymys! Väitän vain, että sillä on väliä, millaisilla ajatuksilla mieltään ruokkii. Kerran hoksasin, että minähän olen todella hyvä syöttämään kaikkia synkkiä mietteitä itselleni ja kehittelemään ties mitä skenaarioita. Tämän jälkeen olen aktiivisesti pistänyt heti pisteen moiselle touhulle ja välttänyt mielen mustimmat hetket melkein kokonaan. 

4) Mäkikuismauute on ollut minulle piste iin päälle. Käytön aloittamisen myötä huomaan ärsytyskynnykseni kohonneen, siedän paremmin lasten hölmötkin touhut, eikä "omakaan kuppi kaadu" heti ensimmäisenä aamulla. Aivan suoraan ja hiukan karskisti voinkin lainata itseäni: "Ei vituta kaikki enää niin helvetisti." 
Flunssan myötä jätin tinktuuran käytön noin viikoksi, ja kyllä huomasin, että lämpömittari oli taas jatkuvasti posahtamispisteessä. 

Olen uuttanut mäkikuisman kukkia, nuppuja ja siemenkotia sekä varsien yläosia tuoreeltaan 60% vodkassa. Pätkin kukkavarret ja kaadan alkoholin päälle. Jo hyvin pian voi nähdä punaisen väriaineen, hyperisiinin irtoavan kasvinosista. Hyperisiini onkin yksi mäkikuisman vaikuttavimmista aineista. 
Olen antanut uutoksen tekeytyä muutamia viikkoja, välillä hölskytellen. Valmista, siivilöityä uutetta koetan muistaa ottaa 15 tippaa kolme kertaa vuorokaudessa veteen sekoitettuna. 

HUOMAA että mäkikuisma ei ole aivan vaaraton kasvi. Se saatta lisätä tai vähentää joittenkin lääkeaineitten vaikutuksia, joten otathan tarkasti selvää mäkikuisman soveltuvuudesta omaan käyttöösi. Esimerkiksi perinteiset mielialalääkkeet, sydänlääkkeet taikka ehkäisypillerit eivät sovi mäkikuisman kanssa yhtaikaa käytettäviksi. 
Toisinaan mäkikuisma aiheuttaa myös herkistymistä auringon valolle. Vaikuttavien aineitten puoliintumisaika on noin vuorokausi, joten ongelmasta pääsee eroon melko nopeasti kasvin käytön lopettamisella. 

Olen itse varmistanut omien lääkkeitteni yhteensopivuuden, enkä käytä edes tavallisia särkylääkkeitä samanaikaisesti mäkikuisman kanssa. En myöskään tohdi suositella mäkikuismaa kenenkään käyttöön, kerron vain, miten ja millaista apua olen siitä itse saanut. Meillä Suomessa on, ehkä yllättäen, monia todella myrkyllisiäkin kasveja, joten muistathan aina tutkia ennemmin kuin hutkia.



Muutama linkki mäkikuismasta:


Mäkikuisman ja särmäkuisman tunnistaminen

Keskenään lähes identtiset mäki- ja särmäkuisman erotat seuraavin keinoin:

1) Mäkikuisman varressa tuntuu kaksi särmää, särmäkuisman varressa neljä.

2) Mäkikuisman kukan verholehdet ovat suipommat ja teräväkärkiset, särmäkuisman leveämmät ja pyöreämmät.

Mäkikuisma

Särmäkuisma

Särmäkuisma

Oletko sinä löytänyt luonnosta apua mielesi hyvinvoinnin tueksi?

Kommentit

  1. Meillä kasvaa mäkikuismaa runsaasti lammasniityillä. Lampaat jättävät mäkikuisman rauhaan yleensä. Jos joku on sitä joskus syönyt, ilmenee se valoyliherkkyyteenä ja villa lähtönä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyykin itse asiassa näpyttää tähän vielä varoitus tuosta valolle herkistymisestä. Olen lukenut tuolla Facen villiyrttiryhmissä, että joillain on näitä valoherkistymisiä tullutkin. Onneksi sen pitäisi mennä nopeasti ohi käytön loputtua, eläimillä toki kurjempi homma jos eivät osaa itse vältellä tai vahingossa menee muun evään mukana.

      Poista

Lähetä kommentti