Suuntana omavaraisuus #helmikuu2021 - Maistuisiko kupponen teetä?

Toivotan sinut puolestani tervetulleeksi seuraamaan Suuntana omavaraisuus -blogisarjaa! Sarjassa omavaraisuuteen pyrkivät sekä kevyemminkin omavaraistelevat bloggaajat tuumivat kukin tahoillaan yhteisiä aiheita. Sarjan postaukset julkaistaan kuukausittain, aina kuun ensimmäisenä maanantaina. 
Muitten bloggareitten tekstit löytyvät tämän jutun lopusta. Sarjaa vetävät Tsajut -blogin Satu ja Korkealan Heikki. 

Minua pyydettiin mukaan blogiporukkaan tammikuun yhteispostausten jo ilmestyttyä, joten voisin nyt kertoa tiivistelmän elämäntilanteestani ja tavoitteistani.

Olen juuri perheineni muuttanut isovanhempieni 60-luvulla rakentamaan omakotitaloon. Tuolloin tonteilla oli taajamassakin vielä mukavasti kokoa, ja tontti onkin noin neljänneshehtaarin suuruinen. Makuuhuoneen ikkunasta avautuu näkymä pieneen hedelmätarhaan ja marjapensaissa on määrää ja sorttia. Kasvimaa-alaa on noin neljä aaria (EDIT. En tiedä millä aivoilla oon tätä laskenut, mut sitä on noin aari :'D Tilaa ois kyllä neljälle!). Maata ruokitaan omalla kompostilla, ja sadon saa säilöttyä maakellariin. Reilun parinkymmenen vuoden ikäinen kuusiaita, sekä kahdelta suunnalta kohoava metsikkö luovat tontille suojaisat olosuhteet. 
Pihaa on hoidettu kotitarvelähtöisesti alusta alkaen, joten keittiöpuutarhaa minun ei tarvitse ruveta rakentamaan: sen kuin vain aloitan viljelypuuhat.


Lapsuuden hyvät muistot ovat usein kovin romantisoituja, mutta en muista nähneeni täällä koskaan yhtään ostoperunaa, sipulia tai porkkanaa (ainakaan ennen, kun itse muutimme tänne). Tavoittelenkin omavaraistelussani sellaista tasoa, jossa voisin tuottaa tai keräillä suuren osan kuluttamastamme ruoasta itse. Tulevaisuuteni on täällä, joten en edes ajattele repertuaarin laajennusta mehiläistarhausta ja pientä kotitarvekanalaa pidemmälle.  


Viime vuonna koko maailman sekoittanut koronapandemia on lisäksi saanut ajattelemaan sitä, miten tärkeää on pitää yllä itse tekemisen ja tuottamisen taitoa, jottei olisi vain ostohyödykkeitten varassa kun ihmiskunta kohtaa kriisin. Ilokseni meille on siunaantunut kaksi poikaa, jotka pesusienen tavoin imevät oppia ympäriltään. Heistä vanhempi, nelivuotias, näki tyhjässä hiekkalaatikossakin ensimmäisenä mahdollisuuden lavaviljelyyn. Toivon vielä joskus itsekin voivani luovuttaa talon avaimet samoja arvoja kantaville jälkipolville.



Omavaraisuusbloggareitten helmikuun yhteispohtauksen aiheena on juoma. Meillä juodaan vettä, maitoa, kahvia sekä teetä. Kuplajuomien ja kaikenlaisten mehujen kulutus on taloudessamme todella vähäistä. 

Yksi tulevan vuoden tavoitteistani liittyykin sopivasti tee- tai pikemminkin haudukeomavaraisuuten. Puhun nyt kuitenkin tuttavallisesti teestä. 
 
Haaveilen siitä, että osaisin valmistaa niin maukasta (villi)yrttiteetä, että kaupasta ei tarvitsisi Earl Greyta ainakaan omiksi juomisiksini ostaa. Juon teetä melkeinpä päivittäin, kausittain viisi- kuusi kuppiakin päivässä. Tällä hetkellä juon pääasiassa mustaa teetä, nuhanenäisenä minulle maistuu siankärsämö-timjamitee hunajalla makeutettuna. 


Teeaineiksi olen viime kesänä kerännyt edellä mainitun kaksikon lisäksi myös maitohorsman-, vadelman-, ahomansikan- ja mustaherukanlehtiä. Kaikki nämä löytyivät kätevästi vanhempieni pihamaalta. Ennen kuivausta fermentoin nuo lehdet, jotta maut ja tuoksut voimistuisivat. Miten makeaksi voikaan vadelmanlehden aromi muuttua! 

Olen vielä noviisi teeyrttien käsittelyssä, mutta kerron, miten hoidin keräilemieni lehtien fermentoinnin. Kaikkea ei suinkaan tarvitse hiostaa, en tiedä olisiko mustaherukkaakaan tarvinnut -onneksi sen tuoksu ei ainakaan fermentoinnissa huonontunut!

Lehdet kannattaisi kerätä ennen kasvin kukintaa, niin ne ovat parhaimmillaan. Minä havahduin asiaan myöhässä, joten keräsin kasvien latvoista pehmeimpiä lehtiä ja mansikoista ja poimulehdistä valikoin myös freeseimmät ja hiukan suppuiset lehdet. 
Levitin saaliini keittiöpyyhkeelle ja annoin nahistua muutaman tunnin. Paksut lehtiruodit kannattaa riipiä pois.
Tämän jälkeen pyörittelin lehtien rakenteen käsissäni rikki yksi lehti kerrallaan. Isommalle määrälle voisi käyttää solukon murskaamiseen vaikka kaulinta, ja olen kuullut, että lehtien pakastaminenkin toimisi solurakenteen rikkomiseen juuri passelisti. 
Pyörittelin murskatut lehdet palleroiksi, jotka asettelin lasipurkkeihin. Suljetut lasipurkit laitoin uuniin, jonka lämmön olin asettanut matalalle. Pian lehdet alkoivatkin jo saada tummaa väriä.

Fermentoituminen tapahtui itse asiassa todella nopeasti, eikä siinä suinkaan kulunut päiviä tai viikkoja. Toki mietin, olisiko pitemmällä fermentointiajalla voinut vaikuttaa vaikkapa maitohorsman makuun vielä enemmän. Sitä on kuitenkin käytetty teen korvikkeena ja ilmeisesti Venäjällä laajemminkin ihan omana juomanaan, ja luin kesällä jostakin, että fermentoituna maitohorsma muistuttaisi melkoisestikin mustaa teetä.

Osaisikohan joku konkari kommentoida fermentointiaikaa? Pelkäsin homehtumista, joten ryhdyin kuivaamispuuhiin heti kun väri oli kauttaaltaan tummunut ja tuoksut selvästi 
voimistuneet. 

Lopuksi availin lehdistä pyörittämäni pallerot ja kuivasin ne ritilän päällä, hyötykasvikuivuria en vielä omista. Ainekset säilyvät parhaiten valolta suojattuna tiiviissä astiassa. Minulla on kokoelma ties mitä vanhoja lasipurkkeja kaikenmoisten kuivattujen lehtien ja kukkien säilytykseen.

Juon kohtalaisen paljon kahvia, osin maun vuoksi, mutta myös saadakseni siitä virtaa. Olen arkaillut energiaa antavan vuorenkilven lehdistä valmistettavan siperianteen kokeilua, en niinkään epämääräiseltä kuulostavien ylivuotisten mustaksi muuttuneitten lehtien, vaan niiden lomassa vilistävien pitkäkinttujen vuoksi.. Olen kuitenkin päättänyt, että viimeistään lumien sulettua hyökkään asialle ennen lukkien aktivoitumista :D 
Kirjoittelen tästä lisää, kunhan täällä Turun kupeessakin pääsee taas apajille!


Olen keräillyt itselleni pientä listaa niistä kasveista, joita haluaisin kokeilla tai joita pitäisi muistaa keräillä tai kasvattaa:

Kasvien lehtiä teepohjaksi
Ahomansikka
Karhunvatukka
Maitohorsma
Mustaherukka
Vadelma

Yrttejä
Ananassalvia
Lippia eli sitruunaverbena
Mintut
Timjami

Villiyrttejä
Kanerva 
Koivu
Kuusi
Mesiangervo
Siankärsämö

Tuoksuvia kukkia
Kamomilla 
Laventeli
Lehmus
Ruusu
Valkoapila

Marjoja ja hedelmiä
Mansikka
Omena

Virkistykseksi
Vuorenkilpi 

Jopa siinä muutama lasipurkki täyttyy, kun näitä alkaa talvea varten kuivattelemaan.

Maistuvatko yrttiteet sinulle? Ilahdun, jos jaat lempiteesi makuyhdistelmän minulle ja muille lukijoille :) 

Nyt ryhdyn lukemaan isoisäni kirjastosta löytyneitä aarteita ja opiskelemaan lisää luonnonkasvien hyödyntämisestä! Seuraavan kuvan myötä toivotan sinullekin antoisia lukuhetkiä: alla listattuna muut sarjan tähän osaan osallistuneet blogit.


Muitten Suuntana omavaraisuus -bloggareitten tekstit löytyvät näistä linkeistä:

Kommentit

  1. Ihanaa että tulit mukaan! Huikean hienolta näyttää tuo puutarhan maisema. Tässä tulikin hyvä muistutus, viime vuonna minulta jäi keräämättä teeainekset, joten tänä vuonna täytyy tsempata. Vadelmaa ja horsmaahan täällä on saatavilla vaikka kuinka, vuorenkilpeä myös. Horsma on kyllä ihan suosikkikasvini, uskomatonta miten paljon yhdestä kasvista saa tehdyksi. Ja toivottavasti joskus saan lehmustakin mukaan teehen, nythän alkuperäiset isot lehmukset ovat niin suuria ettei käsillä yltä edes alimpiin lehtiin, taimet taas niin pieniä etteivät vielä kuki. Mutta hyvää kannattanee odottaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tykkään itse myös horsmasta, olen syönyt sitä villivihanneksena ja lisäksi tehnyt noita teelehtiä. Miten sä käytät horsmaa? Lehmuksen kukkia ajattelin mankua kaverin pihapuusta 😄 Viime kesänä nuuskittiin pitkin tonttia nenä maassa että mistä se tuoksu tulee. Löytyi se lähde viimein,kun pörinän kuultuamme hoksattiin katsoa ylöspäin.

      Poista
  2. Tervetuloa mukaan tähän kirjavaan joukkoon. Minusta on mahtavaa lukea nuorten omavaraistelijoiden ajatuksista ja puuhista. Itse kun olemme vanha pariskunta, joka on vähentämässä tuotantoa lasten muutettua omilleen.
    Ihanaa, kun tuo isovanhempiesi puutarha saa innostuneet jatkajat.
    Haudutetut kasvi- ja yrttijuomat maistuvat meillekin, joko sellaisinaan tai teehen sekoitettuna. Usein lisäämme joukkoon myös inkivääriä. Tehokas flunssalääke on chilillä terästetty valkosipuli-inkiväärijuoma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos vinkistä! Kaikkia kolmea, chiliä, inkivääriä ja valkosipulia tuleekin kasvamaan puutarhassa tänä kesänä. Chilit aluillaan, valkosipulit laitettiin maahan isoisän ja poikien kanssa loppuvuodesta (kuvassa kaikki kolme tasoittavat penkkiä haravat huiskuen) ja juuri mietin pitäisikö isoisän viime kesänä kasvattamat inkiväärit jo laittaa multaan 🤔

      Poista
    2. Varmaan ne voi, itse laitan maaliskuussa, kun on kasvatustila kortilla.

      Poista
  3. Apilankukka-blogissa puhuttiin juuri humalateestä :)

    Itse pidän pirtsakasta minttu tai piparminttuteestä. Venäläinen tapa sekoittaa teehen vadelmahilloa muuttaa varmasti yrttiteenkin makua erilaiseksi, etenkin jos hillo on villivadelmista tehtyä vahvan makuista hilloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tossa Rautavaaran kirjassa puhuttiin myös hillon lisäämisestä teehen, kuulostaa todella hämmentävälle, mutta ehkä sitä joskus voisi kokeilla... Villivadelmissa on kyllä aivan oma ihana makunsa 😍

      Poista
  4. Lämpimästi tervetuloa mukaan multaisine varpanesi kaikkineen! Aivan ihana postaus! Inspiroidun aivan valtavasti tuosta fermentoinnista, jota olen monen monta kertaa pohtinut, mutta aina se on jäänyt ja olen ehkä hieman pelännytkin tarttua siihen puuhaan kokien sen jotenkin hankalaksi. Olenkin siis vain kuivannut meillä kasvavia yrttejä, mutta sait tuon fermentoinnin kuulostamaan ensimmäistä kertaa omaan korvaani mutkattomalta, joten pitäähän sitä tänä vuonna kokeilla!

    Omia teetyyppisiä suosikkejani ovat (nuhanenä täälläkin) piparminttu-salviatee, joka tuntuu toimivan aina nenää ja ylipäätään hengitysteitä avaavasti ja muutenkin se enrgisoi. Laitan piparminttua ja salviaa teehen kuivattuna suhteessa 4-1, sillä salviahan on aika tujua tavaraa. Toinen, mitä suosittelisin kokeilemaan jos omalta tai tutun pihalta löytyy tyrniä, niin yhdistelmää, jossa on tyrninlehtiä ja kuivattua tyrnimarjarouhetta, tätä hunajan tai tumman siirapin kanssa. Voi mikä maku ja ylipäätään tyrnin lehdistä tulee loistavaa teetä!

    Kotipaikkasi näyttää upealta! Ihana pihamiljöö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Fermentointi kuulosti ensin itsenikin mielestä lähinnä tosi homealttiilga touhulta, mutta uunissahomma hoitui super nopeasti. Ikkunalaudalla lämmitellessä veikkaan että lopputulos olisikin ollut harmaan karvan peitossa ennemminkin kuin mahtavan tuoksuiseksi fermentoituneita lehtiä 😄
      Suhteeni minttuun ja salviaan on kehnon puoleinen, mutta voisin tuolle tavallisemmallekin salvialle antaa mahdollisuuden.. Täällä onkin tyrnipensas ja rakastan tyrniä, tätä vinkkiä kokeilen varmasti! 👌

      Poista
  5. Kiva, että tulit porukkaan mukaan! Hyviä vinkkejä omavaraiseen teehen, kiitos niistä! Mukavaa helmikuuta!

    VastaaPoista
  6. Itse opiskelen luonto- ja ympäristöalaa ja keruutuoteneuvojakin olen. Titteli pitää siis sisällään myös yrttineuvojan mutta en ole päässyt kuumien yrttilitkujen makuun. En saa oikein edes fermentoinnilla niitä omaan suuhun maistuviksi. Maku kyllä tosiaan syvenee pelkkään kuivattuun verrattuna, mutta en kyllä vadelmalehteä makeaksi sanoisi!😆 Nämä on näitä maku- ja tottumuskysymyksiä. Olen kyllä päättänyt, että pakotan itseni niihin vielä enemmän tutustumaan, jos aioin jotain kurssejakin alkaa vetämään.

    Horsmaa on lähestulkoot viljelty Venäjällä Koporjen alueella. Metsää on kaadettu, jotta horsma valtais alaa. Koporjetee tosiaan maistuu aikaslailla mustalle teelle. Sitä tutkitaan, ettei sitä ole mustan teen seassa. Horsmateetä siis saatetaan käyttää tuoteväärennöksissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuoksun makeutta tässä lähinnä ihastelin, se lyö mut yhä ällikällä 😄 Laitoin viime erän kehäkukkavoiteen samaan vain huuhdeltuun purkkiin, jossa mulla oli vadelmanlehdet aiemmin ja nyt on sitten tuoksuvaa voidettakin 😄
      Haaveilen kanssa luonnonvara-alan opinnoista, mahdankohan sille tielle vaan koskaan itseäni saada.. 😄

      Poista
  7. Mukavaa kun liityit lukijaksi blogiini näin löysin tieni myös sinun blogiisi ja liityin myös seuraamaan blogiasi . Meitä on alkanut kiinnostaa myös villiyrtit ja ostimmekin uuden meistä hyvän kirjan kuin "Hulluna Hortaan" siinä on myös hyviä ruoka ja muita ohjeita. Kokeilimme esimerkiksi vuohenputken nuppusia lämmittää pannulla ( persiljan) tilalla erääseen omaan ohjeen muokkaukseen.

    Ohje = keitä kolme kananmunaa ja pilko ne. Hauduta pannulla voissa 🤗 vuohenputket pehmeiksi lisää siihen pilkottu paloina munat, hieman suolaa.
    Tämä komeus sitten vain keitettyjen parsojen kaveriksi keskelle parsoja.
    On kaunis ja hyvä. Ainoa huono puoli on että voita joutuu käyttämään aika reilusti.. mutta joskus sallitaan 🤗
    Parsoja meillä kasvaa noin kymmenen metriä pitkä penkki.
    Olemme itse vielä alkumetreillä villiyrttien kanssa, lavakaulus viljelyä meillä onkin ja kasvihuone on suunnitelmissa rakentaa vanhoista ikkunoista. Mutta uusi puoli on vielä kesken rakennuksen osalta että odottaa vielä pitää. Mutta jäädään kuulolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villiyrtit on kivoja, ja parsat herkkua :P Mulla ei niitä ole, mutta maitohorsmalla voi nekin korvata 👌 Nokkonen on myös kiva, helppo ja monikäyttöinen, sillä korvaa pinaatin mukavasti. Samoin vaikkapa jauhosavikka toimii pinaatin asemassa.
      Vuohenputkipiirakka on yksi mun ihan ehdoton hortalemppari: vuohenputkea ja sipulia paistetaan pannulla, piirakkapohjalle niiden päälle lisäksi palasteltua salaattijuustoa sekä aurinkokuivattua tomaattia. Kerma-munaseos vielä ja kruunataan juustokuorrutuksella. :P

      Hulluna hortaan on hyvä kirja ja itse kävin viime keväänä ja kesänä heidän verkkokurssin aiheesta :) Sinne sai lunastaa pääsyn hortoilu.fi sivustolta.

      Poista
  8. Moikka! Siis fermentoituuko ne lehdet ihan vaan sellaisenaan uunissa vai lisätäänkö jotain muuta? Missä lämpötilassa pidit uunia? Kiinnostaisi kokeilla, eikös vadelmanlehtiteen uskota olevan apu synnytyksen käynnistämiseen tms?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en osaa selittää prosessia sen tarkemmin mutta rikki hierotut solunesteen kostuttamat lehdet fermentoituvat lämpimässä itsekseen. Uuni oli mulla ehkä reilussa neljässäkymmenessä asteessa noin käsituntumalla. Mittaria ei ole kun se hajosi edellisessä kinkunpaistossa :D
      Vadelmanlehtiteen pitäisi kait juu ainakin vahvistaa kohtua, itsekin sitä ehdin esikoisen kohdalla muutamat kerrat juomaan mutta poju tuli maailmaan jo 38+1 joten siihen jäi juominen. Mielestäni sitä ei suositella ennen täysiaikaisuutta juotavan, joten kai se voi myös supistuksia voimistaa, mutta tuohon käynnistymiseen en kyllä sen enempää osaa ottaa kantaa.

      Poista
  9. Tervetuloa joukkoon, teeainesten fermentointi kuulostaa sellaiselta minkä haluan oppia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se oli kyllä melko vaivatonta puuhaa, joskin määrät ei nyt olleet suurensuuria.

      Poista
  10. Liityin blogisi lukijaksi.
    Blogissani on sinulle haaste, jos haluat tai ehdit sen vastaanottaa. Ei kiirettä :).

    VastaaPoista

Lähetä kommentti