Isovanhempani ovat olleet kovia kotitarveviljelijöitä. Tarina kertoo, miten uudistontin ensimmäiset perunat kylvettiin kuokalla metsämaahan iskettyyn loveen. En muista tähän päivään mennessäkään nähneeni heillä ostoperunoita.
Aion viljelypuuhissani keskittyä suurimmaksi osaksi juurikin perheeni eniten käyttämiin kasviksiin: perunaan, porkkanaan, sipuliin sekä kurkkuihin ja tomaatteihin. Muutakin toki viljelen, mutta ehkä esimerkiksi nauriita on turha laittaa kovin montaa rivimetriä tai haaskata puolta viljelyalasta maissille, niin hauska ja onnistuessaan herkullinen kuin se onkin.
Pihassa on tällä hetkellä kasvimaa, melkoinen määrä marjapensaita sekä useampia omenapuita, luumuja, kriikuna sekä karhunvatukkapöheikkö. Suuret marja-aroniat, viiniköynnökset sekä pensasmustikat monipuolistavat valikoimaa. Myös tyrni- ja saskatoonpensaat löytyvät, mutta niiden satoisuudesta en ole varma.
Aiemmin, varmasti 25 vuotta sitten, pihassa oli myös maavarainen pieni muovihuone. Muistan sieltä tuoksun, lämpimmän kosteuden tunnun sekä makoisat keltaiset päärynätomaatit. Kasvihuoneen pystytys tuleekin olemaan yksi niistä ensimmäisistä ja aivan pakollisista asioista.
Sanottakoon, että tänä keväänä kasvattelin täällä kerrostalossa yli sata tomaatintainta, joista suurin osa lähti perheelle ja kavereille kasvamaan. Kaikenkirjavia lajikkeita oli yli neljäkymmentä.
Kasvimaan lisäksi haikailen hiukan lavatarhan perään. Olen näinä kaupunkiviljelykesinäni tykästynyt kovin lavaviljelyyn. Pidän siitä, miten kasvit pomppaavat niistä esiin: lavaviljelysten visuaalinen ilme miellyttää minua. Kuitenkaan lavatarhan perustaminen ei liene aivan heti ajankohtaista, on niin paljon kaikkea muutakin ennätettävää.
Talon asukkaat ovat alusta lähtien olleet viljelyintoisia, joten sekä kastelu- että säilöntäpuoli on upeasti hoidossa. Pihan kolme kaivoa ja hyvät sadeveden talteenottosysteemit tynnyreineen ja kuutioineen tuovat huojennusta näinä kesinä, kun luonto kärsii pitkistä kuivista jaksoista.
Haaveilen itsekin osittaisesta omavaraisuudesta, sellaisesta nuttura löysällä itselle tehdystä työstä. Siitä, että voisin syödä ja tarjota perheelleni ja ystävilleni ruokaa omasta maasta. Että ne tuotteet, jotka pystyy näissä oloissa itse viljellen ja keräillen kantamaan pöytään, tulisi myös itse viljeltyä ja keräiltyä.
Vaihdantataloutta ajatellen voisin viljellä vaikka papuja: en ole niiden suurin fani, mutta pidän niiden viljelyä helppona ja ihan kivana puuhana. Olisihan se hienoa, jos puutarhaan kuluvat pennoset voisi itse näin tienata takaisin edes osin.
Pienet lisäykset puuvartisten puutarhaan olisivat hauskoja: päärynä, persikka, makeasinikuusama ja tietysti myös vadelmapusikko ansaitsisivat paikkansa pihassa.
Asuinalueella saa ilman rakennuslupia pystyttää alle 7 neliön rakennuksia, ja olenkin näin etukäteen jo valikoinut ensimmäiseksi huoneekseni Akiron Star kennolevyhuoneen 6,6 neliön kokoisena.
En malta odottaa!
Maakellarissa puolestaan on hyvä säilöä perunoita, juureksia sekä hillo- ja mehupulloihin talletettua marja- ja hedelmäsatoa.
Olen asettanut itselleni ensi kesäksi tavoitteen: kesäkeiton kasvikset tulisi saada itse viljeltyä. Eikä yhtään hullumpi homma olisi, jos vuoden päästä voisin (ja osaisin) valmistaa oman maan hapankaalia.
Ihana blogi! Seuraava kesä on meidän ensimmäinen omassa talossa, omalla pihalla ja meilläkin pohdinnassa hyötypuutarha, saa nähdä kuinka keskellä kämmentä se oma viherpeukalo on.
VastaaPoistaKiitos! Onnea ja menestystä uuden pihan ja ehkäpä sen tulevan hyötytarhankin hoidossa 😊 Onneksi ei tarvitse aloittaa isosti ja jo pieneltäkin alalta saa runsaasti satoa. Siitä se homma sitten helposti alkaakinrönsyilemään.. :D Ja vaikka joku ei heti onnistuisi, niin ei kannata lannistua. Sain viime vuonna pari hassua kurkkua, ja edellisenä syleittäin. Niin ne vuodet ja sadot vaihtelee :)
Poista